Tavoite ei ole suunta
Useimmat organisaatiot osaavat asettaa tavoitteen. Harvempi osaa määrittää suunnan. Ero kuulostaa pieneltä, mutta se ratkaisee, liikkuuko koko organisaatio samaan paikkaan.
On todella merkittävä ero sen välillä, että johtoryhmä tietää mihin se pyrkii, ja sen, että koko organisaatio liikkuu samaan suuntaan. Tavoitteen voi asettaa yhdessä iltapäivässä. Suunta näkyy vasta siinä, mitä tehdään sen jälkeen.
Yleisin virhe ei ole väärä tavoite
Kun neljännesvuosikatsauksessa strategia ja arki tuntuvat olevan eri planeetoilta, syy ei yleensä ole huonossa tavoitteessa. Se on siinä, että tavoitteesta on tehty suunnan korvike.
Moni organisaatio jäsentää tavoitteet OKR-mallilla, ja hyvästä syystä: se kirkastaa, mihin pyritään ja mistä tiedämme päässeemme sinne. Johtoryhmä sopii tavoitteen, esimerkiksi kasvun, ja avaintulokset sen mittaamiseen. Paperilla se on selkeä päätös.
Mutta avaintulokset kertovat vain, mistä tiedämme onnistuneemme. Ne eivät kerro, mitä tehdään tänään, huomenna tai seuraavassa asiakaspalaverissa. Kasvu on lopputulos, ei valinta. Kun OKR jää ainoaksi ohjenuoraksi, jokainen tiimi tulkitsee sen omalla tavallaan. Myynti priorisoi uusasiakashankintaa, tuotetiimi olemassa olevien asiakkaiden syventämistä. Molemmat voivat parantaa samaa avaintulosta. Silti ne vievät eri suuntiin.
Tavoite oli oikein asetettu. Suunta vain puuttui.
Suunta on yksi lause, jonka avulla voi sanoa ei
Suunta ei ole tarkempi versio tavoitteesta. Se on vastaus yhteen kysymykseen: kun eteen tulee kaksi hyvää vaihtoehtoa, jotka molemmat veisivät kohti samaa tavoitetta, kumpaa suositaan?
Tässä on ero. Tavoite ja avaintulokset ovat kiinteitä pisteitä tulevaisuudessa. Suunta on valinta, joka tehdään uudelleen joka viikko, joka päätöksessä, joka priorisoinnissa.
Otetaan esimerkki. Tavoite on kasvaa 20 prosenttia. Suunta kertoo, mistä kasvu haetaan: nykyisistä asiakkaista, ei uusista. Ilman suuntaa uuden asiakkaan hankkiminen ja nykyisen asiakkuuden syventäminen näyttävät yhtä hyviltä, koska molemmat kasvattavat samaa lukua. Suunnan kanssa valinta on selvä, ja tiimi tietää, mitä jättää tekemättä.
Suunta ei ole monimutkaisempi kuin tavoite. Se on yksinkertaisempi. Se on se yksi lause, jonka avulla tiedetään mille sanotaan ei.
Strategiasi sanoo kasvu, päätöksesi sanovat tehokkuus
Otetaan tunnistettava ristiriita. Tavoite sanoo kasvu, mutta arjen päätökset sanovat tehokkuus.
Tämä ei tarkoita, että tavoite olisi väärä. Kasvu ja tehokkuus ovat molemmat järkeviä. Ongelma syntyy, kun kumpaakaan ei ole valittu suunnaksi ja organisaatio optimoi molempia yhtä aikaa, eri tiimeissä ja eri viikkoina. Kummankin mittarit voivat näyttää erikseen ihan hyviltä, vaikka kokonaisuus repeää kahtia.
Kasvu vaatii joskus tehokkuudesta tinkimistä: kokeiluja, päällekkäisyyttä, hidasta liikettä uudella alueella. Tehokkuus vaatii joskus kasvun hidastamista: keskittymistä, karsimista ja kykyä sanoa ei uusille mahdollisuuksille.
Kun suunta on valittu tavoitteen rinnalle, ristiriita ei katoa. Se vain ratkeaa nopeammin. Tiimi tietää, kumpi painaa enemmän, jo ennen kuin valinta tulee eteen. Ei joka kerta uudestaan neuvoteltuna, vaan valmiiksi päätettynä.
Suunta, joka on vain johtoryhmän päässä, on aikomus
Suunnan valitseminen ei vielä riitä. Suunta, joka elää vain johtoryhmän päässä, ei ohjaa mitään. Se on aikomus.
Kirkastaminen tarkoittaa, että suunta muutetaan muotoon, jota tiimi voi oikeasti käyttää päätöstä tehdessään. Ei abstraktiona, vaan kysymyksenä, jota vasten voi testata: vieekö tämä päätös meitä siihen suuntaan, jonka valitsimme?
Tämä on eri asia kuin viestintä. Suunnan voi kertoa kerran kaikille, selkeästi, ja se katoaa silti kahdessa viikossa, kun arki vie mukanaan. Kirkastaminen on jatkuvaa. Suunnan täytyy näkyä siellä, missä päätöksiä tehdään, ei vain siellä, missä strategiaa esitellään.
Kysy kolmelta tiimiltä, mihin ollaan menossa
Yksinkertainen testi sille, onko suunta kirkas: kysy kolmelta eri tiimiltä, mihin suuntaan organisaatio on menossa. Jos vastaukset osoittavat samaan suuntaan, suunta on kirkas. Jos ne ovat kolme eri tarinaa, suunta on vielä johtoryhmän päässä.
Tavoite kertoo, mihin pyritään. Suunta kertoo, miten sinne kuljetaan, päätös kerrallaan. Kirkastaminen varmistaa, että suunta on käytössä silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan: arjen valinnoissa, ei vain strategiapäivän diassa.
Tähän Straviota rakennetaan. Lopputulosta ei voi tietää etukäteen, mutta suuntaa voi. Kun organisaatio näkee jatkuvasti, kulkevatko sen päätökset kohti valittua suuntaa, poikkeama huomataan silloin kun sille voi vielä tehdä jotain, ei vasta kvartaalin lopussa.
Suunnitelma kertoo, mitä piti tapahtua. Liike kertoo, mihin oikeasti mennään. Näistä kahdesta vain toinen on totuus.
Jos oman organisaationne suunta on vielä enemmän aikomus kuin päätös, sen voi kirkastaa yhdessä. Autamme johtoryhmiä muotoilemaan suunnan erillisessä työpajassa: sen yhden lauseen, jonka avulla tiimit osaavat sanoa ei. Ota yhteyttä, niin katsotaan miltä teidän suuntanne näyttää tänään.